Aurinkoa

Kortisoni enää vain vähän tuntuu polvessa, mutta toivottavasti tekee tehtäväänsä vielä pitkään, seuraava piikki, jota ei toivottavasti tarvita, (vaikken oikein uskokaan, ettei tarvittaisi) on vasta marraskuun alussa, joten arpien olisi syytä seuraavan viiden viikon aikana pehmetä ihan kunnolla. Koko viikko on ollut melko katastrofaalinen terveellisen elämän suhteen, onhan tullut syötyä ja juotua kaikkea ei niin terveellistä ihan kunnon annoksia. No, ensi viikolla taas ruotuun ainakin melkein koko viikoksi. Tänään oli lupa taas liikkua ja aurinko ihan pakotti tekemään puolen tunnin pyöräilyn Silvialla. Sehän ei nyt ihan kai ollut sallittua, mutta... Ne lukot olisivat periaatteessa kieltolistalla, mutta oon jo pitkään polkenut Trekki-lenkitkin lukoilla. Alkuun menin ihan vaan lenkkareilla, mutten oikein osaa enää polkea niillä ja jalat luiskahtelivat polkimilta koko ajan pois, mikä lienee haitallisempaa kuin lukoilla polkeminen. Oon kyllä ollut ekstravarovainen ja irrotan lukot jos vähänkin näyttää siltä, että joutuu pysähtymään tms. Niin, mutta kävin polkemassa Silvialla ja mukavaa oli :) Pyöräkin meni lujaa, tosin vain myötätuuleen, joka oli melkoinen. Tajusin muuten, että renkaat ei ole aiheuttaneet harmia viime aikoina alkuunkaan ja Silviankin kumit pysyivät ehjinä näin ekalla lenkillä vannenauhan uudelleenlaiton jälkeen, vaikka olikin ihan täydet paineet.

Pyöräilyn jälkeen kävin polskuttamassa ja uinkin ekaa kertaa syksyllä yli 2.5k Tarkalleen 50m tuli tuohon päälle. Uin vähän niillä lättäreilläkin, ja ne 3x100m oli melkoisen rankat, mutta kyynärpäät pysyi onneksi aisoissa. Illalla vielä salilla punnerrusta (kolmosviikko saatiin just ja just läpi), jalat jätin kortisonin vuoksi väliin. Ensi salikertaa odotankin innolla, koska silloin pääsen vihdoin tekemään kyykkyä normitangolla, eli ollaan jo kolmasosassa normikyykkypainoista :) Nyt kunnon salillakäyjän tapaan syön Ehrmannia, en sentään ihan pelkiltään pysty sitä vetämään, mutta mansikkahillolla maustettuna menee.

Viime aikoina olen yrittänyt antaa kasvisruoalle tilaisuuden osoittaa, että sekin voi maistua. Aamulehden ohjeella tehty täytetty jättisipuli (sisään koverrettua sipulisilppua, tomaattimurskaa, porkkanaa ja linssejä+mausteita ja päälle juustoraastetta) olikin oikein hyvää. Tämänpäiväinen tomaattitofuvuoka ilman oliiveja oli myös ihan positiivinen yllätys, vaikka se tofu olikin ihan mautonta siitä huolimatta, että marinoin sitä kyllä monta tuntia.

Aurinkoisia treenejä kaikille!

Tikki

Sakke pisti vähän taas tänäaamuna kortisonia ja sitten sen silmät bongasivat tähystysreiästä puolikkaan tikin, joka sitten revittiin irti myös. Että ei mennyt tikkien poisto sielä työterveydessä ihan niin kuin Strömsössä. Mutta eihän tuo nyt ollut kuin kaksi kuukautta ylimääräistä sielä jalassa. No, se tikki ei kyllä ole sitä arpikudosta tuottanut, mutta oli se ihan kiva saada pois. Nyt makaan kipeän polven kanssa kaksi päivää. Ou jee.

Lomatunnelmissa

Tämä päivä ei ole mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ensiksi nukuin pommiin, koska olin unohtanut laittaa kellon soimaan. Kuuden aamut ovat kuitenkin vissiin vähän aikaistaneet unirytmiäni, ja heräsin itsekseni jo kasilta. Töihin lähtiessäni vedin oikeaoppiset lipat mutaisella oikopolulla ja piti palata kotiin vaihtamaan vaatteet. Salilla vielä onnistuin katkomaan paikan jumppakuminauhan. No, onneksi nyt seuraa kaksi päivää lomaa, huomenna saa pukeutua iltapukuun ja perjantaina kortisonia polveen vol. 2 ja perjantai-ilta meneekin täten sohvalla makoillessa, omenavissyä juodessa ja leffoja katsellessa.

Sitten viime postauksen olen ehtinyt taas tekemään kaikenlaista. Punnerrusohjelma ottaa jo vähän koville, mutta vielä oon pystynyt sen vääntämään läpi ja jokainen punnerrus on sellainen oikea, eikä mikään puolittainen keikautus. Pääsin vihdoin myös käymään Nokialla uimassa, vaikka onnistuinkin ajamaan bussilla melkoisesti ohi ja jouduin kävelemään takaisinpäin. Jotenkin olin kuvitellut, että kun bussi menee Pirkkalaistorille, se myös pysähtyisi sielä automaattisesti ja myös, että se tori näyttäisi vähän torilta, mutta nyt tiedän, että väärässä oltiin. Muutenkin nuo Nokian bussit on ihan omaa luokkaansa. En ole oikein milloinkaan ymmärtänyt, miksi on olemassa vain kaksi bussin numeroa, 70 ja 71, jotka kattavat sekä Nokian, Lempäälän, että Kangasalan bussit ja joissa on mystisiä lyhenteitä, joista sitten pitäisi tietää, mistä bussi oikeasti menee, ikävä kyllä näitäkin kirjaimia voi sitten yhdistellä mielivaltaisesti ja ainakin ulkopaikkakuntalainen on ihan sekaisin. Kilometrin lisäkävelystä huolimatta kroolailin altaassa minkä jaksoin. Polvi on ollut nyt sen verran ok, että palasin volttikäännöksiinkin, vaikka ne meni kyllä melkein jokainen ihan reisille ja nielin taas varmaan litran terveellistä kloorivettä. Tuola on ihan hassusti ne radat (kaks aina yhdessä) ja siksi en kyllä osaa toimia yhtään sielä päädyssä sillain, etten törmäisi kehenkään tai että käännös menisi hyvin ja pääsis jatkaan kivasti uintia sit toiseen suuntaan. No, ei se mitään.

Tiistaiaamuna kävin taas "juoksemassa" ja kun yritin kovasti, pystyin kuvittelemaan 35s, että polveen ei satu ainakaan kovin paljoa. Illalla sitten tuli taas uitua Pingviini-seurassa ja nyt uitiin tosi vähän matkaa, mutta otettiin aikaa ja piti paahtaa täysiä 2x50 ja 2x25. 50 metriä meni parhaimmillaan 38.?, mistä olin tosi innoissani! Viime vuonna Tanskassa kellotettu aika olikin sitten n. 9 s. hitaampi, tosin se oli kyllä 50m:n altaassa, mutta eilenkin lähdin alhaaltaa, kun en uskalla vielä hypätä. Piikki allaslähdellä meni 18,4:n. Vaikka siis tää uinti tuntuukin vähän toivottomalta, niin kyllä tässä on silti kehitytty.

Lisää kehitystä on toivottavasti luvassa sitten viimeistään tammikuun lopulla. Ilmoittauduin meinaan uimaliiton mastersuintileirille Teneriffalle! Pingviineistä lähtee pari muutakin ja ne, jotka oli viime kesänä vastaavalla leirillä kehuivat sitä kovasti. Varasin jo pyöräpaikankin, vaikken nyt kyllä oikeasti ole miettinyt, että millä hitolla mä sen Silvian sinne muka raahaan, Trekin Suomeen tuominen siinä pahvilaatikossa oli hieman epämukavaa, vaikka ei mulla toki ehkä oo ihan samanverran kamaa mukana kuin takaisin Suomeen muuttaessa. Uskon kuitenkin, että tolloin tammikuussa pystyn polkemaan jo vähän pitempiä siivuja kuin 30min/päivä ja kun uintireenit leirillä on aina aamupäivällä, niin on sitten hyvää aikaa pyörittää kampia illat ja iltapäivät, kun rannalla makaaminen lähinnä ahdistaa. Vähänkö siitä tulee kivaa!

Aamuihminen?

No en ole. Olen varsinainen iltakukkuja ja illalla (yöllä) onkin vaikeuksia malttaa mennä nukkumaan, mutta aamuisin väsyttää niin mielettömästi ja joskus torkutan viisikin kertaa. Ja mulla on vielä sellainen (pingviini)herätyskello, jonka torkku on yhdeksän minuuttia, eli aivan liian pitkä. Tuon herätyskellon ääni on muuten melkoinen, ja siihen kyllä herää. No, mä herään kyllä millaiseen herätyskelloääneen vain, mutta tuohon kyllä heräisi paatuneinkin nukkuja. Niin, mutta miten tämä liittyy urheiluun? No siten, että yksi asia saa mut ylös aamuisin kuudelta tai jopa aiemmin. Urheilu tietty. Kun laittaa kamat valmiiksi illalla, aamuisin voi täysin tokkurassa herätä lenkille/uimaan ja koko päiväkin sujuu hyvin. Tällä viikolla olen herännyt ennen kuutta ennätykselliset neljä kertaa ja silloin yhtenä väliin jääneenä kertanakin oli vaan kipeä olo niin, että pyöräily (25min...) piti jättää väliin.

Olen siis ollut vähän puolikipeä tässä loppuviikosta ja siksi varmaan tiistaina uinnissa ei kulkenut yhtään. Keskiviikkoaamuna menin silti lenkkeilemään, kun ei tuntunut kipeältä ja olihan vuorossa kauan pelätty ensimmäinen juoksu kahteen kuukauteen. Ja kivuliasta se oli. Juoksin 5x2min ja välissä käveltiin ja käytännössä jokainen juoksuaskel oli melkoista tuskaa. Ei hyvä. Ongelma on, että jalalla pitää tehdä kaikenlaista, että arpikudos poistuisi, mutta missä menee se raja, jossa ei enää pidä jatkaa? Pitää tätäkin kysyä ensi viikolla.

Eilinen pyöräily jäi siis väliin, kun keskiviikkoiltana tuli tosi hönttiolo, mutta tänä aamuna oli taas jo ihan terve tunne, joten toinen juoksutuska aamusella. Kyllä se ensi perjantain kortisonipiikki kuulostaa tosi houkuttelevalta, vaikka se tietää kyllä melkoista piinaa taas loppupäiväksi, sen verran kipeä polvi oletettavasti on loppupäivän.

Tuo aamulenkki ei ehkä sitten ollut fiksua, koska iltapäivällä töissä oli ihan taas veto pois ja illaksi suunniteltu Noksu-uinti oli pakko jättää väliin. Snif. Tuo pieni kipeys (joka on tosi pieni, just ja just kurkussa tuntuu jotain ja just ja just on lämpöä) ei kyllä paljon tässä liikkumattomuudessa paina, mutta polven tilanne alkaa olemaan henkisesti tosi raskas. Pelottaa julmetusti, että paraneeko se vai jääkö se tuollaiseksi huonoksi, ei se eka kortisonipiikki nyt kuitenkaan mitään kovin suurta apua tuonut. Täytyy kysyä vähän, onko mitään muuta tehtävissä. En vaan jaksaisi taas yhtä vuotta, jolloin kaikki kiva jää väliin. Olen joutunut jo niin monta kisaa, treeniä, tapahtumaa tai ihan mitä vaan jättämään väliin polven vuoksi. Ja käyttänyt julmetusti aikaa kuntouttamiseen. Pahinta kai on, että koska suuri osa mun tutuista on urheilupuolelta, niin väkisinkin sosiaalinen verkosto on pienentynyt. Toki urheilupuolelta on lähinnä just tuttuja, ei varsinaisia ystäviä, mutta niiden tuttujen kanssa on vaan niin kivaa puhua kaikesta tähdellisestä, kuten vaikka siitä, mikä urheilujuoma on pahaa ja mikä ei yms. asioista, joista ei oikein voi jutella mun ihan parhaiden, mutta ei niin liikuntaorientoituneiden ystävien kanssa. Urheilutapahtumissakin tunnen vain olevani kotonani, kun sielä on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä vaikka pilvin pimein. Tokihan niihin voi osallistua tekemällä vähän vapaaehtoistyötä tai vaikka katsojana, mutta katsojana ei tunne olevansa osa tapahtumaa ja kun itse haluaisi niin kovasti kisata, alkaa pelkkä toimitseminenkin pitemmän päälle masentamaan.

Tänään oli muuten juttua uudessa Juoksijassa (jota olen jotenkin jumittunut tilaamaan, vaikken sitä enää ehkä niin tarvitsisi) funktionaalisista teippauksista. Mulle tuota teippaustakin yritettiin. Eipä auttanut se(kään). Typerä polvi.

Ai niin, aamulenkeilläni olen itse yrittänyt loistaa kuin joulukuusi, mutta kaikki muut lenkkeilijät muutamaa pyöräilijää lukuunottamatta ovat kyllä olleet ilman heijastimen heijastinta ja valon valoa. Hui! Muistakaa ripustella niitä heijastimia lenkeillenne, hämärässä teitä ei muuten ´nää yhtään! Ja pyörään valo, ei se niin vaikeeta ole.

Uintionnea

Aamulla väänsin itseni väkisin Kalevaan heti kun halli aukeaa, eli kuudelta. Koska bussit menevät tosi tyhmästi, tiesi tämä herätyskellon soittoa viideltä. Alkuverkan jälkeen altaaseen ja sitten vähän verraa ennen suuria testejä. Olo oli varsin löysä ja vähän huoletti, kuinka hitaasti uinkaan. Pieni tauko ja ensin vuorossa 100m tykitys tai jollekin tuo minun vauhti taitaa olla veryttelyläpsyttelyä. 100m:n rypistyksen jälkeen katsoin kelloa ja mitä ihmettä, aikaa oli mennyt 1.36! Siis en oo ikinä uinut satasta noin lujaa, vaan paras noteeraus tähän mennessä on ollut 1.37 ja salaa toivoin jotain 1.40:n aikaa :) Sitten vielä pienen tauon jälkeen tonnin uinti, johon kulutin aikaa 21 minsaa tasan. Ihan jees, kun vertaa aiempiin tonnin uinteihin, jotka on ollut 25m:n altaassa, nämä kellotukset tein siis 50m:n altaassa (toki Århusin satasen ajat on tehty 50m:n altaassa). Varsinkin tuo satasen aika nosti mun uintiharjoittelumotivaatiota ihan potenssiin sata. Seuraavan kerran testaillaankin sitten joskus piiitkän ajan kuluttua ja nyt keskitytään paljon tekniikkaan.

Päivä olis ollut melkoisesta sateesta huolimatta ihan loistava, jos polveen ei pistäisi pahasti. Tolla tavalla siihen ei oo sattunut ikinä ennen. Ehkä se eilinen kyykky ei sittenkään ollut hyvä juttu :(

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Tänään salilla väänsin väkisin sen 16. punnerruksen ja pääsen jatkamaan kolmosviikolle ohjelmaa. Punnerrus on siitä hyvä juttu, että siinä ei ole vaaraa, että polvelle kävisi mitään. Polven varomisen vuoksi tällä hetkellä esim. jumppapallo ja tasapainolauta ovat pannassa. Kyykkyä tein "jo" kympin tangolla, muttei se kyllä tunnu yhtään missään. Askelkyykkyyn edistymistä odotan innolla, mutta sekin on vielä vähän liian riskialtis liike, jos sattuu astumaan huonosti. Kävin myös perjantaina salilla ja oon pyöräillyt ne sallitut 20 minsaa pari kertaa ja kävelylläkin kävin kerran. Ja pilates oli taas vaikeeta ja venyt kotona on jatkunu. Ensi viikolla Saken ohjeiden mukaan pitäisi juosta. Mun pitäisi olla asiasta tosi innoissani, mutta pelottaa kovasti kun ei se polvi kyllä kauheen hyvä oo. Seuraavaan kortisonipiikkiinkin on vielä melkein kaksi viikkoa.

Eilen kävin uiskentelemassa ja en jaksanut alkaa vääntämään nyt tekniikkaa, kun olen sitä viime aikoina tehnyt melkein pelkästään. Tein nyt siis nähtävästi sitten sellaisen kelaus-treenin, vaikkei mulle ihan selvää ookaan, mitä se kelaus on. No, 5x400 + verrat uin. Torstaina kävin myös pingviini-uinneissa ekaa kertaa. Sielä muut menee taas kauheeta vauhtia. Tosin, tähän vaikuttanee, että nuo nopeet uinnit oli piikkejä ja mähän en oikein voi kunnolla potkasta päädystä, joten jäin jo lähdössä monta metriä ja sit kun uin aika suuren osan kuitenkin vielä pullarilla. Ihan kivaa oli ja me aletaan kai pitämään sellasia kuukausikisoja sielä vuorolla, mikä on kyllä huippuhienoa! Siinä näkee sit aina omaa kehitystä, jota toivottavasti tapahtuu. Ja mä kun tykkään kaikista jutuista, missä otetaan aikaa. Ainoo huono juttu noissa on, että vuorot on 25m:n altaassa ja niin myöhään, et oon kotona vasta joskus puol yhentoista aikaan. Huomenna aion myös testata vähän itsekseni lähtötasoani. Pientä itsepetosta on kyllä ilmassa, sillä aikaa on helppo parantaa huomisesta jo sillä, että voi potkaista päädystä kunnolla vauhtia puhumattakaan volttikäännöksestä ja lähtöhypystä ja kaikenhyvän lisäksi tietysti punttasin tänään kaikki uinnissa käytetyt lihakset väsyneiksi. Niin ja tietysti aika paranisi jo sillä, että olisi kirittäjä ja joku muu kuin itse ottaisi aikaa.

Ruoan suhteen palasin kunnon lihansyöntimeininkiin ja tein eilen uunikasviksia ja bratwurstia ja tänään sipulipizzaa. Uunikasvikset oli kyllä tuunattu versio, koska vihaan selleriä (jota tanskalaiset muuten piilotti joka ruokaan) ja palsternakkaa ja korvasin lantunkin nauriilla. No, toi ruokahan ei mitään kovin uutta ja ihmeellistä oo, noita uunikasviksia oon kyllä tehnyt ennenkin, mut eri mausteilla, pestoo en oo kokeillut ennen. Pizza oli hyvää, hommasin jopa noita pizzapohjia, vaikka oonkin vastaan tollasia valmiita juttuja, kun ne on useimmiten pahoja. Noi pizzapohjat oli kuitenkin oikeesti hyviä. Ai niin muuten, Valio on onnistunut koukuttaan mut. Niillä on uus plusmaito, joka on toki vähän hintavaa, mutta mä tykkään siitä, et siinä on enemmän D-vitamiinia. Nyt mun ei tarvi enää ottaa sitä purkista, mikä on hieno homma! Eikä se lisäprotsku ja -kalsiumikaan niin huono juttu oo.

Maustehylly. Mausteet kahdessa rivissä, kun ei mahdu yhteen.

Sitten siihen lankeemukseen ja ylpeyteen. Luulen, että kaikilla on joskus ollut banaanikärpäsongelma. Mulla on ollut nyt jo hetken. Ei oo auttanut jokapäiväinen tiskaus, hedelmien säilytys jääkaapissa tai roskien vienti. Oon viritellyt ties mitä litkuja pulloihin ja lautasille, mutta niin vaan tasan yks kärpäsistä on kokenut hukkumiskuoleman, muut istuskelee tyytyväisinä niiden lautasten reunoilla ja pullonsuussa. Niitä pirun drosophiloja lentelee täällä vaan koko ajan ja joka paikassa. Olen kokenut pahan banaanikärpäsongelman ennenkin, mutta siitä on jo hetki. Tämä tapahtui exän kämpässä, johon menin kerran yksinäni, kun jostain syystä oli jotenkin niin sovittu. Kämppähän oli kolmen miehen kimppakämppä, mutta itse asiassa tosi siisti sellaiseksi. Tällöin kerran sitten kuitenkin menin kämppään ja se oli täynnä banaanikärpäsiä. Roskia ei ehkä oltu ihan viety tarpeeksi usein ja siten kärpäsyhdyskunta oli päässyt leviämään pahasti. Kyselin sitten exän kotiin tullessa, että miksei tolle kärpäsongelmalle oo tehty mitään ja vastaukseksi sain, että on kyllä yritetty. Niitä on yritetty myrkyttää dödöllä (!) ja mm. imuroitu. Olin ihan, että just, onpa siinä konstit ja päätin mielessäni, että tällaista ei tule mulle ikinä tapahtumaan, en todellakaan aio imuroida kärpäsiä. Mutta kuinkas sitten kävikään, tänään oon metsästänyt imuri tanassa niitä kiusankappaleita aika kauan. Ei voi todeta kuin, että onneksi mulla ei ole sellasta suihkutettavaa dödöä.

Kasvisruokapäivä

Saken ohjeiden mukaisesti olen jatkanut kylmäpussin pitämistä polvessa, ja mahan syövyttämistä tabuilla, käyttänyt kolme kertaa päivässä polven keltaiseksi tekevää lääkevoidetta ja aloittanut varovasti liikkumaan. Oon siis lopettanut pelkällä pullarilla uinnin ja tänään uin osan potkuilla. Lisäks oon pyöräillyt 20 minsaa, tehnyt lyhyen kävelylenkin ja tehnyt salilla 3x10 kyykkyä kepillä. Salilla meni ihan kivasti, mutta jotenkin onnistuin eilen illalla saamaan sen polven kuitenkin vähän kipeytyyn, kun väänsin itseäni yhteen venyasentoon. Eli venyttelyssä pitää olla tosi varovainen. Tänään se polvi sit olikin taas paljon huonompi, mutta huominen menee Turussa istuessa, joten jalka saa taas levätä. Sitäpaitsi kävelylenkillä polvi ei ollut niin paha enää reilun kymmenen minsan jälkeen, eli nähtävästi sen lämpeäminen vähän auttaa. Täytynee siis pyöräilyyn ehkä laittaa siihen vielä ekstra polvenlämmitin ihan vaan varmuuden vuoksi.

Se polvesta ja siirrytään punttailuun. Koska se on nyt melko rajoittunutta, päätin tehdä asioita eräälle epäkohdalle. Mä oon nimittäin oikeasti äärettömän surkea punnertaan. Vielä pari viikkoa sitten pystyin vetään leukoja enemmän kun punnertaan sellasia oikein puhtaita miestenpunnerruksia ja asian ei nyt kai pitäisi olla ihan niin, vaikka jostain kumman syystä oon ollut aina jotenkin kohtuuhyvä tossa leuanvedossa. No, ei hätää, ohjelma kehiin. Viime vuonnahan yritin vastaavaa leuanvedosta, mutta jumituin nolosti vitosviikkoon ja lopetin. Tällä kertaa en oikeastaan kyllä tavoittele varsinaisesti sataa punnerrusta, vaan haluaisin sellasen 3x20 setin sisällyttää saliohjelmaan, punnerrus kun on hyvä liike. Meen nyt kakkosviikossa ja edistys on ollu hurjaa. Ekalla kerralla maksimi oli 4, mutta nyt mennään jo kympissä. Tänhetkinen leuanvetomaksimi on siis ohitettu :) Muutenkin oon salilla yrittänyt vähän keskittyä noihin mun heikkouksiin, eli habaan, ojentajiin ja rintaan. En kyllä silti tykkää nyt käydä sielä salilla, kun ei oikein saa tehdä mitään jaloilla. Ne 3x10 kepillä kun oli normisti vaan joku lämmittely, joten niitä ei lasketa. Pohkeita voisi kyllä varmaan alkaa pikkuhiljaa rääkkäämään ja mvsj(=maastaveto suorin jaloin ) on myös varsin polviystävällinen. Ehkä alan vähän kokeileen niitä.

Ja sit vielä siihen kasvisruokaan. En oo mikään kasvisruokaihminen, vaan ehta lihansyöjä, mutta tänään tein ihan puhtaan intialaisen kasvisruoka-aterian Pirkan ohjeilla. Setti sisälsi kurkku-limesalaattia, joka oli tosi hyvää, linssimuhennosta, joka ei vakuuttanut ja pinaattijuustoa, joka oli ihan ok. Salaattia saatan tehdä uudestaankin, muita tuskin. Mulla oli jopa kaikki ohjeissa mainitut mausteet, kun sattui hyllystä löytymään, mut jotenkin just se maustekokonaisuus ei toiminut yhtään.

Aujourd'hui c'etait un bon jour

Suurin kortisonituska on selätetty, pilates sujui tänään jo jotenkin ja sain New Yorkin matkaan oikeuttavan abstraktin (no, pitää sen vielä mennä läpi reviewstä) kirjoitettua. Kaiken lisäksi en ollutkaan hukannut puhelintani, vaikka luulin jo niin. Sitten vielä ranskan läksyt (kuvittelette vaan, että oisin sanonut, etten käy enää mitään kursseja). Bonne nuit mes ami(e)s.

Huonot geenit

"Joillakin on taipumus muodostaa leikkauksen jälkeen sitä arpikudosta ja joillakin sit ei, sitä ei voi koskaan etukäteen tietää." Mun geenit näyttää olevan sen arpikudoksen kannalla. Arpikudosta on kuulemma ihan selvästi siinä leikkauskohdassa ja kuulemma sitä alkaa just neljän viikon jälkeen sit muodostuun jos sitä tulee. Siispä kortisonipiikki, uus tulehduskipulääkekuuri ja vielä jotain lääkevoidetta. Joillakin voi vaatia kolmekin settiä kortisonia ja musta jotenkin tuntuu, et mä oon yks niistä. Toiveita ainakin jonkinlaisesta tilanteen paranemisesta on, koska nyt sattuu niin paljon, että melkein itkettää. Siis niin paljon, että mun oli pakko käyttää hissiä. En muista, koska oon viimeks sitä paholaisen laitetta vapaaehtoisesti käyttänyt, kymmenen vuotta sitten ehkä? Kepeilläkin raahauduin aina portaita, jos vaan suinkin mahdollista. Nyt tosin kuulun siihen vammaiskategoriaan, jolle hissin käyttö on ihan sallittua, mutta silti oon ihan rikki tästä jutusta. Takaisin asiaan, eli sen ainoon kerran, kun mulle on kortisonista ollut jotain iloo, tuli pistoskohta ihan samalla tavalla ihan älyttömän kipeeks, tehotomilla kerroilla ei oo tuntunut miltään. Nyt sitten teen tän päivän (oonkin muuten just nyt tosi ahkera :) ja huomisen taas töitä kotisohvalta ja pidän pari päivää taukoo jopa pullariuinneissa ja yläkroppasaleilussa ja sitten ens viikolla toivottavasti pystyy taas yrittään pyöräilyä, kävelyä ja potkuja uinnissa.

Yks asia on varma. En enää koskaan tee uintiohjelmaa, joka sisältää 1,5km yhden käden uinteja. En varsinkaan, jos voin uida vaan pullarilla ja en varsinkaan, jos uintiaika on kuudelta aamulla. Ugh.