maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Kisakalenteri

Tällaiset ovat suunnitelmat tämän vuoden kisoista/koitoksista.

19.2
Finlandia Ice Maraton 100 km, Kuopio. Jos loistavat olosuhteet, pieni mahdollisuus viiteen tuntiin, jos menee yli kuus, on tulos kohtuullinen katastrofi, jos sää on suht. normaali.

6.3
Puoli-Pirkka vapaalla, Jämi->Ylöjärvi. Retkimeiningillä (niin varmaan).

25.3-27.3
Lyhyen radan mastersmestaruuskisat, Kotka. Ohjelmassa ainakin 1500, 400 ja 100. Ehkä myös 50 ja viestiosuuksia. Vaparia kaikki, ensi syksynä vasta alan opettelemaan uusia lajeja. Ennätyksiä hakusessa. 1500:lla pitäisi onnistua, satasella heikompaa. Lyhyellä radalla harmittavan monta käännöstä tehtävänä.

9.4 Karhuviesti, Eurajoki->Pori. Tarkoitus olisi mennä TTY:n joukkueella naistyöpaikkasarjaan. Osuus täysi mysteeri.

17.4 Pyynikkijuoksu ~10km, Tampere. Ehkä. Edellisestä taitaa olla jo seitsemän vuotta! Pyynikkijuoksu oli muuten mun eka juoksukisa aikuisiällä.

7-8.5 Tampereen avoimet mestaruusuinnit. Oli puhetta, että pingviinien uintiporukalla pidettäisiin päättäjäiset ja osallistuttaisiin uinteihin, jos ei ole aikarajoja. Joka tapauksessa häpeää luvassa, kun kymmenvuotiaat junnut ui satasen 15s nopeempaa. Toivottavasti saatais oma masterslähtö... Matkana varmaan 50 tai 100m.

12.6 Pirkan pyöräily, Tampere. Ehkä. Retkimeininki. Tässä on pienet mahdollisuudet peruskuntolenkkiin, kun ei oteta aikaa.

2.7 Kisko-triathlon, Salo (tai jossain sielä päin). Perusmatka.

16.7 Finntriathlon, Joroinen. Puolimatka. Osallistun, kun naisillekin saatiin kuntosarja. Muuten olisin boikotoinut. Kauden pääkisa ja jos pystyn treenaan, on tavoite alle 5,5h. Pitäis vaan saada se pyörä kulkemaan. Siitä lienee kaikki kiinni, uinti sujuu kohtuullisesti (vaikka hitaasti) ja juoksukin ehkä jo tuolloin.

31.7 Nokia puolimatka tai 6.8 Kuopio perusmatka. On kallistumassa Kuopion puoleen, kun Noksun kisa ei ehkä ookaan Noksulla ja mitään ei taas kerrota mistään.

13.8 Vanajavesiuinti, Hämeenlinna, 3000m. Saas nähdä käytänkö märkäpukua vai en.

Elokuu Väitös. Aikamoinen koitos luvassa tästäkin.

Elokuun loppu ja syyskuun alku, pari juoksukisaa. Ehkä puolimaraton.

Syyskuun puolesta välistä off-season, ja sitten onkin jo lokakuun lopussa pitkän radan mastersmestaruuskisat.

Lisäksi harkkakisoja ja iltarasteja.

Vaikka kisoja näyttää äkkiseltään olevan aika monta, mennään moni noista harjoitusmielessä (mikä tarkoittaa tällaiselle "vähän" kilpailuhenkiselle siihen katkeamispisteeseen asti raastamista). Vain luistelumaraton, lyhyen radan mastersit ja Joroinen on ajoitettu sellaisiin kohtiin reenejä, että niihin valmistaudutaan kevennellen. Muut vedetään sitten niin hyvin kuin voidaan, jos voidaan.

PS. Huoltajan paikkoja tri-kisoihin tarjolla ;)

Toivottavasti kisakaudesta tulee parempi kuin tästä päivästä. Ja jos jollakin on tiedossa avoimia bioinformaatikon paikkoja hyvällä liksalla ja vielä sillä ominaisuudella, etteivät haittaisi treenejä, niin saa vinkata. Minimivaatimuksena paikassa olisi, että ensimmäinen asia töihin lomalta palatessasi ei ole toisten hauskanpidon jälkien (kuoharipullojen yms.) kerääminen omalta työpöydältä, että kokousten peruuntumisesta ilmoitetaan aiemmin kuin 45min ennen, varsinkun kun asia on ollut jo viikon tiedossa ja myös infon, että milloin pitää lähteä työreissuun tietää ainakin muutamaa päivää ennen. Ihan kiva päivä töissä joo...

Loppuun pari tunnelmakuvaa leiriltä. Kuvat ei ole mun ottamia.



Kivaa oli. Oikeasti. Huomaa asuste. Samaa pyörätakkia käytän luistellessa, hiihtäessä, pyöräillessä ja myös Teneriffalla (mutta ilman hihoja), oli pirun kallis, mutta todellakin hintansa väärti.


Triathlonistin nilkka ei taivu. Räpylöillä potkimalla voi asiaa vähän yrittää parantaa. Muutenkin uintikamaa alkaa olemaan nurkissa aikas lailla.


Täälä me uitiin. Eikös olekin hieno reenimiljöö. Kuvan oton aikaan muuten oli aivan todella kylmä.

torstaina, tammikuuta 27, 2011

Leirikuulumisia

Sitten viime postauksen asiat parantuivat kummasti, kun a) sain lääkäriltä droppeja (älkää kysykö mitä) b) aloin nukkumaan auki olevan parvekkeen oven vieressä, jotta on raitista ilmaa (pipo päässä, kaulaliina kaulassa ja villasukat jalassa kun on niin kylmä) c) välttelen mahdollisimman paljon meidän huonetta d) vedän astmapiippua aina ennen reenejä. Tauko jäi siis vain päivän mittaiseksi ja pääsin altaaseen seuraavana päivänä. Ja pyöräilemäänkin. Toisesta pyörälenkistä tuli tuskien taival, kun eksyin ja tästä seurauksena päädyin, ajeltuani strutsitarhan ohi, joihinkin tosi jyrkkiin mäkiin, kun alunperin tarkoituksena oli kiertää pidempää kautta ja päästä nousemaan loivemmin. Yhteensä nousua tuli tällä kertaa "vain" 200+600 metriä, kun ensin lähdin ylös, sitten meren rantaan ja sitten taas ylös. Paluumatkalla pääsinkin tykittämään ihan kunnolla ja testailemaan ekaa kertaa kunnolla niitä lepotankoja. Oikeastaan niillä ajaminen oli aika helppoa, eikä Silvia tuntunut yhtään tavallista kiikkerämmältä. Tosin eipä tuo ajoasentoakaan oikeastaan madallu, mitä nyt tulee kapeammaksi ja sormet myös kestää paremmin.

Seuraavana päivänä taas uitiin, mutta järkyttävän huono keli esti pyöräilyn, vettä tuli niin paljon, ja tuuli, että pyöräily olisi ollut tosi vaarallista. Lenkkarit siis vain jalkaan ja löpsyttelemään tunniksi. Seuraksi tuli yksi leirin muista triathleeteista, joista kyllä kaikki on aikas lailla mua parempia ja joiden kanssa en sitten lopulta uskaltautunut pyöräilemään ollenkaan. Illalla olo tuntui ihan ei-mitääntekemättömältä ja kävin vielä läpsyttelemässä 5x300m altaassa. Päivän saldoksi tulikin sitten 4.5k uintia, mikä on ehdottomasti suurin uintimäärä yhden päivän aikana ikinä ainakin tähän asti, ehkä joskus vielä tuollaisetkin määrät ovat ihan arkipäivää. Kummasti sitä vielä jaksoi kauhoa, kun muuten on niin löysää tämä elo täällä.

Eilen olikin sitten leirikisat, joissa metsästin kyseenalaista kunniaa omistamalla kirkkaasti tiheimmän käsivetofrekvenssin. Etenemiseen tällä ei ollut mitään apua ja satasen ja viidenkympin ajat olikin tositosi huonoja ja satasella hyydyin pahemmin kuin ikinä kuvittelin olevan mahdollista. Tosin vielä puoli vuotta sitten olisin noistakin ajoista ollut äärimmäisen iloinen. Tätä ennen ei-niin-hyvä päivä oli alkanut varpaan murtamisella, tai ainakin mustaksi muuttumisella. Iltapäivällä sitten taas pyöräilemään. Keli oli taas varsin tuulinen, mutta niin vain lähdin vuoria kohti. Aronaan asti (~600m:n korkeudelle) puskin ja vielä jonkun kilometrin (siis matkassa, ei korkeudessa) ylemmäksikin. Sitten vastaan tuli kaksi superpyöräilijää, jotka olivat hetkeä aiemmin ajaneet musta ohi, ja totesin, että jos noi ei uskalla ajaa tässä tuulessa, en mäkään uskalla. Alastulo oli taas tosi pelottavaa, tuulenpuuskat oli tiedotuken mukaan jotain 16.5 sekkaa ja mun pyöränkäsittelytaito luokkaa nolla. Muutenkin alkoi paikat prakaamaan ja onnistuin vielä eksymään takaisintulomatkalla. Yhteensä sain pyöriteltyä 30 kilsaa, mutta tähänkin meni kaksi tuntia, kun edes alas en uskaltanut tulla lujaa. Että kilsoja on kertynyt tooosi paljon.

Tänään aamulla reenit ja illalla meen varmaan vielä uimaan. Kroppa ei nyt kestä enää pyöräilyä, mikä on tosi harmi, kun tänään olisi hyvä sää ja muut lähti valloittamaan Teideä, mutta mieluummin himmaan nyt kuin koko loppukevään. Juoksukaan ei varpaalla onnistu. Siispä kokonaisuudessaan aika heikkoa on ollut tuo muu kuin uintitreeni, mutta kyllä nyt oon ihan kivasti olen saanut tehtyä juttuja. Huomena lähdetään kuitenkin kohti kotia ja mielessä siinteleekin jo sitten seuraava etappi. Sata kilsaa Kuopiossa luistimilla. Pitäisi vissiin vähän reenata...

Kokonaisuudessaan siis kiva reissu, huippukiva leiriporukka ja iltaisin hyvä ruoka, on ollut oikein mukavaa. Hotelli on tosi huono ja palvelu aika töykeää (huoneen vaihto osoittautui täysin mahdottomaksi), eikä sääkään nyt ihan suosinut. Kuulemma esim. Mallorca ja Gran Canaria ovat parempia pyöräilykohteita, täälä on ajoittain tosi huono asfaltti ja rojua tiellä, minkä minäkin kyllä karvaasti koin rengasrikkona. Uiminen sen sijaan oli kivaa, mikäs siinä, kun aina oli mukava puolentoista tunnin reeniaika, valmis ohjelma ja muitakin kauhomassa. Kuudensadan metrin lättäriuinti tai potkut ei tunnu enää missään, ja tästä on hyvä jatkaa kohti Kotkan lyhyen radan masterskisoja ja sielä kesällä siintäviä kivoja triathlonkoitoksia.

sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011

Vastoinkäymisiä Teneriffalla

Matkakuume alkoi viimeistään siinä vaiheessa, kun raahasin seuran pyörälaukkua tiistaina keskustasta kotiin. Todellakin raahasin, sillä ikävänä yllätyksenä laukun vetokahva oli rikki, mikä tarkoitti, että laukkua ei voinut kiskoa vaan sitä pitää kantaa. Ei kiva. Polkimien irrotus vaati vielä vierailun pyöräliikkeeseen, missä kunnon välineilläkin miehillä oli vaikeuksia saada polkimet irti. Aika jännä, ettei mun (lainatulla) normijakoavaimella oikein irronnut. Jollain ilveellä onnistuin pakkaamaan pyörän sitten laukkuun ja jalkapumppukin mahtui rinkkaan ja vihdoin kello 01:10 tope-yönä bussilla kohti linja-autoasemaa ja edelleen Helsinki-Vantaata. Mastersuintileiri alkakoon. Olin tosi iloinen, että aloin tämän mastersuintitouhun, koska meidän porukka oli tosi mukava ja leiri tarjoaa mahdollisuuden tällaiseen treenileiriin ilman, että itse joutuu järkkäämään oikeastaan mitään. joka päivä puolentoista tunnin uintitreeni aamulla kunnon altaassa ja iltapäivällä pyöräilemään/juoksemaan, mitä muuta sitä voisi toivoa. Kuuden tunnin lentomatka taittui torkkuessa ja vihdoin olimme perillä Los Cristianosissa. Kolmen hengen huoneemme osoittautuin kaikkea muuta kuin kolmen hengen huoneeksi ja pikkuisen huonolta näytti tuo kylppärin ilmastointi, mikä kyllä alkoi heti huolestuttamaan. Kivat kämppäkaverit kuitenkin työnsivät huolen taka-alalle. Uima-allas osoittautui hyväksi, 50 radat ulkosalla. Illalla meillä oli vielä reenit, meidän ryhmä uiskenteli 2800 tai vähemmän. Itse pääsin 2650:n, kun ei oikein nuo potkut suju. Muissa reeneissä yllätyksekseni pysyin mukana oikein mukavasti - varsinkin lättäriuinnissa. Kyynärpäätkin kesti. Vähän pieni yskä vaivasi, mutta ainahan sitä jotain köhää on. Iltareenit päättyi meillä vasta puoli kymmenen ja silloin täälä oli jo tositosi kylmä. Pipolle oli oikeasti käyttöä kulkiessani vajaan puolen kilsan matkan takaisin hotellille. Pyöräkin tuli vielä illalla koottua ja olin oikein tytyväinen itseeni.

Seuraavana aamuna reeneissä köhä ei sitten ollutkaan enää pientä. Uinnista ei tullut oikein mitään ja 1500m:n päästä oli vain lopetettava, kun henki ei kulkenut ja yskin kaikki tauot. Uinti ei oikein ollut kivaa. Iltapäivällä päätin kuitenkin lähteä pyöräilemään, kun Silvia oli tänne asti raahattu. Alkuun pyöräily oli taas kovin kiikkerää, kun ei ollut tottunut lyhyeen stemmiin ja kapeaan tankoon ja henkikään ei kulkenut. Puolen tunnin rehkimisen jälkeen sitten yhtäkkiä alkoi kuitenkin henki kulkea, vaikka ylämäki ei ainakaan loppunut. Tämä vahvisti pienehkön epäilyn hotellin sisäilmaongelmasta, johon mun keuhkot reagoivat heti - normiflunssassa olo ei varmasti olisi lenkin aikana helpottunut. Erityisesti, kun nousukilometrejä 3.5:n tunnin ja 61:n kilsan lenkillä tuli yhteensä 1.4, kun kiipesin Vilafloriin, aikamoista. Reitin näkee kokonaisuudessaan tästä. Kiipeäminen oli oikeasti tosi rankkaa ja mun oli pakko pitää taukoja 2.5km:n välein, kun ei vaan muuten pystynyt. Joissain kohtia tosin pystyin polkemaan jopa kolmanneksi pienimmällä vaihteella ja vauhtikin nousi tälllöin ehkä 12km/h:n, kun normisti se pyöri sielä 9-10:n välillä. Jollain ilveellä kuitenkin kipusin 2h 50 minsaa ylös, minkä jälkeen puristin seuraavat 40 minuuttia jarrukahvoja rystyset valkoisina, kun pelotti niin älyttömästi alastullessani, mutta niinvain selvittiin, vaikka meinasinkin jäädä auton alle, kaksikaistaisessa liikenneympyrässä ajaessani, muuten autoilijat täälä olivat kyllä paljon huomaavaisempia kuin Suomessa ikinä. Asfaltti oli aika ajoittain niin huonoa, että olisin mieluummin polkenut hiekkatiellä. Kriittiset ylä- ja alamäkipätkät oli kyllä onneksi hyvää alustaa. Suihkussa käydessäni alkoi taas henkeä ahdistamaan ja yöllä ei oikein saanut nukuttua ollenkaan ja henki ei nyt oikein kulje. Tällä hetkellä muut ovat reenaamassa altaalla, kun minä olen aika surkealla fiiliksellä täälä parvekkeella. Tästä piti tulla mun tähänastisen elämän paras treeniviikko, mutta aika heikolta näyttää. Syke huitelee pilvissä ja henkeä ahdistaa, vaikka flunssan oireita ei muuten ole. Ajoittain asiat tuntuu aika tosi epäreilulta. Toivoni nyt kuitenkin on, että astmalääkkeet (joita en normaalisti tarvitse, mutta tällaisia tilanteita varten niitä on kuitenkin hankittu), alkavat auttamaan mitä ne ei kyllä oikeasti homejutuissa kyllä yleensä tee) ja mä pääsisin vielä treenaamaan. No, joka tapauksessa mun piti pitää ainakin uinnista yksi huilipäivä, tosin vasta huomenna, mutta jos tämä tauko on pidempi, niin viikon saldo - 4.1 km uintia ja 61 kilsaa pyörää pistävät vain masentamaan.

sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Geelikokemus

Mulla oli tänään edessä ihmeellinen uusi kokemus: elämäni eka energiageeli. Tähän asti oon mennyt pelkällä urkkajuomalla kaikki maratonit yms. ja sitten Pirkan pyöräilyissä, hiihdossa ja Tuusulan luistelussa oon ottanut lisäenergiaksi suklaata. Suklaasta kun saa sekä energiaa, että henkistä apua: "Kun jaksat vielä viisi kilsaa, saat taas ottaa suklaata." Suklaassa on kuitenkin huonot puolensa: talvella se jäätyy ja jäätyneen Tuplan jäystäminen kylmästä kangistuneilla leuoilla voi johtaa ikäviin vammoihin. Tulevan kesän tri-kisoja silmällä pitäen suklaan sulaminen on myös ongelma puhumattakaan uskottavuusongelmasta, jos teippaan Silviaan kiinni Pätkiksiä... Strategiaa on siis muutettava ja kun sain jostain testikappaleita energiageelistä, niin päätin nyt testata sitä luistelumaratonia varten, vaikka mun maha onkin yleensä terästä ja vasta kisaan tuollaisten ottaminen ei olisi kauhea riski. No, tänään vuorossa huipputreeni: 3h luistelua. Ratamestari oli päivittänyt nettiin, että Nässyn rata on luisteltavassa kunnossa, eli sinne siis. Luisteltava kunto on aika suhteellinen käsite, sillä 4km:n luisteluun, tai paremminkin kävelyyn meni puoli tuntia. Luovutin ja totesin, että tänään kierretään sitten Pynsän kenttää 2,5h, eli iloista aikaa on tiedossa. Kävelysiirtyminen kentälle ja sitten vaan liu'uttelemaan. Selkää pitää karaista, joten reeni sisälsi 3x30 minsaa kunnon luisteluasennossa luistelua. Keskimmäinen vielä lujaa, eli minuutti/kierros, joka tarkoittaa jotain 22km/h vauhtia. Liuku on jo parantunut kummasti ja selkä alkaa onnekseni pikkuhiljaa tottumaan ja tällä kertaa polttelu alkoi vasta aina vartin kohdilla. Viimeinen viisi minuuttia olikin sitten aina jo aivan tuskaa. Nopea setti onnistui hyvin ja taisi jäädä jopa puolisen minuuttia ylimääräistä aikaa 30 kierroksen jälkeen. Viimeinen puoli tuntia radalla oli jo sellaista kierrosten laskemista ja tylsyyttä, ettei mitään rajaa, mutta vihdoin oli päivän kolmen tunnin luistelu takana. Energiageelin vetäisin siinä tunnin kohdalla ja ainakaan puhti ei loppunut, eikä mahakaan ollut ongelma, ja kun sen koostumuskaan ei ollut niin ällö kuin mitä olin kuvitellut ja persikka-ananas makuna ihan ok, voinee noita käyttää muutenkin. Sitten vielä uimaan, ohjelmassa mm. 4x400m minuutin tauoilla ja aina vähän nopeampaa. Yllätin itseni iloisesti kellottamalla ajat 7.55, 7.48, 7.30 ja 7.10.

Eilen kävin tunnin pyörittämässä Trekillä. Talvipyöräily täällä Tampereella on aivan kamalaa. Joko teitä ei ole aurattu, tai sitten ne on aurattu, mutta autotie on aurattu sitten siihen päälle, yleensä vain kuitenkin kaksi kertaa, mutta nyt kvl:ää ei ollut kyllä putsattu kolmeen päivään ja luntahan oli tullut joka päivä, joten satanut lumi+ noin kuusi kertaa auratun autotien lumet alkoivat jo muodostamaan melkoisen hangen. Totesin tosin, että kahdenkymmenen sentin hangessakin kyllä pääsee Trekillä. Huippunopeudet näin talvisin on jotain 17km/h ja jos pyörä jossain alamäessä menee yli kahtakymppiä, pelottaa jo kovasti, koska kuitenkin sen mäen lopussa olevassa mutkassa on joku spanieli toisella puolella tietä, kuin mitä flexin kahvapää on tai jos menen pikkuteitä, joilla ei ole kevyen liikenteen väylää, tulee vastaan vähintään panssarivaunu. Cantilever-jarrut on ehkä vähän huonot tällaisissa tilanteissa (kai niitäkin saisi kiristettyä, mutta arvatkaa vaan osaanko). Muutenkin lenkeillä pitäisi kantaa mukanaan vähintään lapiota, sillä jos reitti sisältää nöyryytysnappulalliset liikennevalot, tilanne vaatii usein ala-asteella kukkulan valloituksessa hankittuja kykyjä, mikäli ei aio mennä päin punaisia. Viime vuoden saldo pyöräilyssä oli muuten 63h + hyötypyöräilyt, eli puolet vähemmän kuin uintia. Sinänsä ei siis mikään ylläri, että pyörä ei kulje... Pitäisi pyöräillä enemmän, mutta mun hermot (ja polvet) ei kestä tätä Tampereen tieverkkoa. Joudunkohan ensi vuonna sortumaan ja hankkimaan rullat/trainerin.

Pyöräilyn lisäksi eilen kävin hiihtelemässä. Nyt pertsaa ja suunta kohti Taivalpirttiä, sillä Blondi on nähty niillä kulmilla. Yksi blondi sielä metsässä kyllä raahusti, mutta lammasta ei näkynyt. Taivalpirtille asti en hiihtänyt, kun lupa oli mennä vain tunti, mutta reitti oli tosi mukava. Ikävä kyllä tuola on vain pertsan latu, kun se menee ihan metsässä (aika lailla eri reittiä kuin hölkkä, kun menee Hervantajärven toiselta puolelta), muuten kyllä kävisin luistelemassakin tuola, sillä ladun profiili oli melkoisesti parempi kuin Suolijärvellä. Tuola ei ole harmi kyllä valaistusta, joten jos en hommaa otsalamppua ja aimo annosta lisää rohkeutta (varmaan kuolisin sydäriin, jos törmäisin pimeässä Blondiin), on hiihtelyt noilla laduilla jätettävä viikonlopuille. Tällä kertaa muuten pystyin pistelemään pk-vauhtia (ehkä, sykevyötä ei kannata edes yrittää hiihtolenkillä, kun se tippuu kuitenkin mahan kohdalle), vaikka vuorohiihto aika vaikeaa onkin.

perjantaina, tammikuuta 14, 2011

Voi Blondi!

Tämä on jo niin huippua, että mun on pakko jakaa tää linkki teidän kanssa. Uusi vaara hiihtoretkellä: voit törmätä alamäessä Blondiin!

http://www.aamulehti.fi/moro/uutisellista/karannut-lammas-voi-tulla-vastaan-hervannan-perametsissa/203821

Muutenkin kehotan tutustumaan (paitsi jos olet Turusta) oheiseen Moro-lehteen. Tällaista voidaan tehdä vain Tampereella.

keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011

Paras vai pahin?

Tällaisina päivinä sitä joutuu joskus miettimään.

5.40 Kello soi. Pue, pese hampaat ja juo lasi mehua.

5.50 Lenkki. Ensin kymmenen minuutin kävelyverkka, sitten tunnin lenkki.

7.00 Olis syytä olla kotona. Käännä levy päälle, puuroaineet laitettu edellisenä iltana valmiiksi.

7.02 Suihku.

7.04 Puurovesi kiehuu jo, joten toivottavasti suihku on jo ohi. Hiutaleet tulelle.

7.05 Puunausta ja puuronkeittoa.

7.15 Syö ja lue lehteä. Kylmäpussi polveen.

7.30 Lähde töihin.

7.45 Töissä. Tarkista mailit, keitä teevettä, yritä orientoitua.

8.00 Kirjoita väikkäriä. Tai ainakin yritä. Lähinnä tässä vaiheessa etsitään aineistoa ja luetaan sitä.

11.30 Lounastauko.

12.15 Väikkäri-inspiraation odottelua. Tekstintuotto hidasta.

15.30 Puolta tuntia ennen töistä lähtöä tekstin tuoton nopeus kohoaa kolmanteen potenssiin.

16.15 Et malta lähteä kotiin, kun kirjoitus sujuu, mutta olis ihan pakko, olis ollut jo vartti sitten.

16.30 Kotona.

16.35 Syö ja säädä.

16.55 Säädä. Pitäisi lähteä reeneihin. Missä luistimet, missä pullarit. Mitä tarvitsen mukaan. Älä avaa tietokonetta! Avasit sittenkin. Jos mä yhden viitteen laittaisin tässä välissä?

17.20 Ehdi bussiin. Lue bussissa jotain tai vaan nuku.

17.55 Bussi taas myöhässä, joten kiiruhda Pynsälle.

18.15 Luistimet jalassa, alahan viuhtoa.

19.15 Reeni ohi, kiire vaihtaan vaatteita.

19.22 Juokse bussiin.

19.25 Ehdithän!

19.45 Uimahallilla.

20.00 Kuivaverkkaa ja omaa verkkaa ja tekniikkaa vähän.

20.30 Pingviinireenit.

21.20 Pety taas, kun jäät piikkienkasta 1.6 sekkaa. Se on 10%.

21.30 Sauna ja suihku. Kuivaa hiukset niin hyvin kuin ehdit, ettei ne jäädy ulkona päähän. Unohditko taas ottaa evästä?

21.58 Ulos hallista.

22.10 Bussissa, pysy hereillä.

22.45 Kotona.

22.50 Tuhoa iltasi surffaamalla netissä, voisinkohan vielä kirjoittaa vähän väikkäriä?

23.30 Pakko venytellä.

00.15 Kamat valmiiksi aamua varten, jos sitä väikkäriä? EI! Et taaskaan tiskannut. Älä huomaa villakoiria nurkissa, siivosithan viimeksi noin kuukausi sitten.

00.30 Nukkuun. Huomenna ei aamutreeniä. Kyynärpäät lepositeisiin.

00.40 Viimeinen ajatus ennen nukahtamista: Tämä on maailman paras, mutta pahin harrastus.

Pahimman tästä tekee se, että reenimatkoihin menevä aika on saanut minut miettimään (huom, vain miettimään), auton ostoa vastoin kaikkia periaatteitani (vaikka tänään menikin aika vähän aikaa siirtymisiin, joskus menee monta tuntia). Väsyttääkin voi joskus, mutta oikeastaan mä tykkään pienestä ja vähän isommastakin kiireestä. Parhaan tästä tekee, no kyllä te tiedätte. Kirjoittaisinko vielä sitä väikkäriä?

lauantaina, tammikuuta 08, 2011

Luistelun lumo, hiihdon hurma

Suomen yksi valtti on tietysti se, että saa harrastaa kivoja talvilajeja. Ykkösjuttuna mulla on retkiluistelu (tai oikeammin matkaluistelu) ja tavoitteena on kuuden viikon päässä siintävä Finlandia Ice Marathonin 100 km. Siinä onkin tavoitetta, sillä vasta tänään meni luistelumäärä yli sadan kilsan ja aikaa ei ole ihan kauheasti kuitenkaan tuota treenailla. Eli se on sitten mentävä vanhoilla pohjilla, joita ei kyllä pahemmin ole, kun eihän viime talvena tietysti tullut oltua luistinten päällä kertaakaan. Nässyn rata on aika surkea, joten suuntasin tänään parin tunnin luistelusessioille Ylöjärven Keijärvelle. Siellä rata oli ihan kivassa kunnossa, vaikka vettä olikin noussut muutamassa kohtaa jäälle häiritsemään. Siellä pistelin sitten kuusi kertaa n.3 km:n pätkän edestakaisin, kun rataa ei oltu ehditty auraamaan ympyräksi eilisen pyryn jäljiltä. Pyrin käymään kaksi kertaa viikossa luistelemassa, kerran tunnin Pynsällä rataa kiertämässä ja kerran pidemmän lenkin järvellä. Tällä hetkellä saldo on vain 8 tuntia, mikä on aivan liian vähän Kuopiota ajatellen, mutta asian kanssa on nyt vain elettävä, kun ei vaan voi keskittyä paljoa luisteluun. Kai ne juoksu-, pyörä-, uinti- ja hiihtoreenit luisteluunkin auttaa? Luistelu on siitä mulle tosi hyvä laji, että en ole saanut siinä itseäni mitenkään rikki. Ja se onkin melkoinen saavutus, sillä kaikki muut lajit on mut jollakin tapaa vammauttanut. Toki noissa luistelusessioissa on selkä kovilla, mutta muuten tuo on varsin kroppaystävällistä harjoittelua, jossa on helppo tehdä pk-harjoitusta.

Pk-vauhdeista ei sitten voikaan sitten puhua hiihdossa, jossa syke huitelee koko ajan ultimatum-lukemissa. Hiihdossahan mulla oli sitten vuoden 2005 Pirkan jälkeen pienehkö tauko, joka loppui Pyhän hiihtolomalle tossa juuri ennen itsenäisyyspäivää. Siellä, erittäin vähäisessä lumimäärässä lykin pääasiassa 2.4 kilsan tykkilumiladulla ekana iltana reilun kympin ja seuraavana neljänä päivänä yhteensä satasen. Joka toinen päivä vapaata, joka toinen päivä pertsaa. Pertsasta ei tule yhtään mitään ja vaparikin on vaikeeta, olen vain aivan lahjaton hiihtäjä. Viiden vuoden kypsyttelyn aikana olin kuitenkin oppinut hiihtämään wassua, mikä oli melkoinen yllätys. Kovin pitkiä pätkiä en tuota kyllä lyki, vaan pääosa menee kuokalla tai sitten jos muistan vaihtaa mogrenilla tai sitten tasatyönnöllä, joka on tosi kivaa. Pertsalla raahaudun jotenkin vain eteenpäin. Pyhän jälkeen hiihto on ollut melko rajoittunutta, 74 kilsaa on tullut plakkariin. Tapaninpäivän hiihto oli kamalinta ikinä. Suolijärvellä on muutenkin aikamoista sivakoida, mutta parinkymmenen sentin kerros pehmeää lunta teki lenkistä jo aikamoisen ponnistuksen. 8,6 kilsan ja 55 minsan jälkeen luovutin, koska jos olisin yrittänyt hiihtää vielä kolmannen kiekan, en olis enää päässyt niitä mäkiä ylös muuta kuin sivuttain tamppaamalla. Hervannan mäkimaaston vuoksi suuntasin helatorstaina Kauppiin, jossa pääsee hiihtämään tasaisempaa maastoa. Suksi alkoi jossain vaiheessa jopa luistamaan ja ihmettelin, mihin ne kaksi mäkeä Kauppi-Niihama väliltä oli kadonnut. Mannerheiminkalliolla sitten löytyi jo taas tuttua ylämäkimeininkiä. Tällä hetkellä mielessä siintelee, josko puolipirkan lykkisi (vapaalla siis), mutta tuo on aika paljon kyynärpäistä kiinni, ne kun ei ole ihan kauhean innoissaan välttämättä hiihtelystä. Tällä kertaa mulla on onneksi vapaaseen hyvät sukset, kun äidin sukset abduktoituivat tänne minun tykö. Sinänsä ihan järkevää, että sukset on sielä, missä monotkin, sillä mähän tarvitsen niitä monoja luisteluun. Eikä äippä niillä kuitenkaan hiihtäisi, viime vuonna ei kertaakaan ja noi mun hiihtelyt (joista ehkä noin 150 kilsaa on vapaalla) on kyllä tuplanneet niiden suksien hiihtomäärän. Pertsaan on mun aikanaan opiskelijabudjetilla hankitut vähän halvemman hintaluokan laudat. Vapaatahan mä niillä kyllä hiihdin silloin, mutta nyt oon siis muutaman kymmenen kilsaa yrittänyt muistella, miten se vuorohiihto menikään. Vähän kyllä muuten jännittää, että jos kädet kestää ja voin mennä puolipirkkaan, niin alitanko äipän ajan Finlandia-hiihdossa. Harmi, että Finlandia on viisi kilsaa pidempi, äiti hiihtää pertsaa ja on kuitenkin mua vanhempi... Juu, mutta hiihto on mukavaa myös, vaikkei luistimilla kiitämistä voitakaan.

Tänään koin muuten kaksi juttua, joita en halua kokea uudestaa. Ensimmäinen on jäätyneen lenkkarin jalkaan laittaminen. Koska jäällä oli vettä, ja koska luistinradan päähän kävellessäni jouduin tällaisen vesipaikan yllättämäkseni, kastuivat lenkkarit melko pahasti. Repussa oli onneksi varasukat, mutta kahden tunnin luistelun jälkeen mua odotti täysin koppuraksi jäätyneet lenkkarit. Onneksi tuo luistinrata onkin vaan sellaisen reilun tunnin bussimatkan päässä kotoa. Toinen melko kiinnostavan tuntuinen juttu oli syvän vatsalihaksen elohiiri...

sunnuntaina, tammikuuta 02, 2011

Uintijuttuja

Kolmen kuukauden aikana on uinnissa tapahtunut vaikka mitä. Jännimpänä juttuna tietysti pitkän radan mastersmestaruuskisat Kuopiossa lokakuun lopussa, joihin lähdin mukaan, vaikka edellisten vuosien tuloksia tarkasteltuna totesin olevani aika kaukana kärjestä. Mutta ei se mitään, sillä tulossa olisi automaattisesti kolme omaa enkkaa. Uin siis ekana päivänä satasen ja 1500 sekä tokana päivänä sekasekauintiviestissa 4x100 vapaan osuuden ja sitten melkein heti perään vielä vinstan. Kaikki vaparia, tietysti. Ennen kisoja olin perinteisesti kipeä, mutta aika vähän, joten pystyin sentään käydä harjoittelemassa lähtöhyppyä ja onnistuinkin vihdoin hyppäämään altaaseen ilman, että uimalasit oli täynnä vettä. Tämähän tosin vaatii kahta uimalakkia ja toinen pitää kiskoa siihen uimalasien päälle puoliksi. Lauantaiaamuna olin melkein terve, eli kohti Kuopiota sitten vaan. Uimakisoissa olikin sitten aikalailla erilaista meininkiä kuin mitä olin odottanut. Ensin oli verkka-aika, jolloin pääsi altaaseen, mutta tämän jälkeen ei sitten voinut verytellä muutakuin kuivalla maalla. Omat starttinihan olivat vasta myöhään, joten uintiverkan ja starttien väli oli jotain yli neljä tuntia. Vihdoin tuli aika lähteä valmistautumaan ja sitten olikin elämäni ekan uintistartin aika. Arvatkaa jännittikö? Pilli soi, lähtöpallille ja hyppy veteen. Ja sitten kamalaa pärskimistä ja hosumista. Lasit eivät hörpänneet vettä ja päätykin tuli vihdoin eteen, volttikäännös meni oikein hyvin ja sitten alkoikin pian viimeisten metrien taistelu, kun hapotti niin kovin. Maaliin ja katse tulostaululle. Siellä komeili käsittämätön aika 1.23.79! Mun tavoitehan oli uida ensi keväänä alle 1.30 ja nyt olin parantanut vuodessa satasen aikaani 24 sekkaa. Arvatkaapa olinko aika tyytyväinen ja nyt on laitettava tavoitteet uusiksi. En vaan oikein ole keksinyt, että miten, koska toi aika oli vaan jotain niin paljon parempaa kuin mihin olin kuvitellut pystyväni. Sitten alkoi taas odottelu. Halli tyhjeni kun pitkät matkat alkoi ja kun yksi erä kestää kovin kauan ja mä uin tokassa, oli siinä odottelemista. Sitten taas mentiin, uimalasit pysyi hypyssä taas päässä ja jäljellä oli enää 30 altaanväliä. Muut meni (taas) menojaan, ja mä vaan uin ja uin. Ajanottokello sekoili seinällä, mikä vähän haittasi, mutta niin se vain matka lopulta loppui. Vähän olisi voinut ehkä kiristää aiemmin tahtia, mutta ihan ok aika, kello näytti 28.55.36, kun olin maalissa, onneksi ei tarvinnut lähteä siitä pyöräilemään. Jokaikinen käännös meni voltilla, vaikka mietinkin, olisiko kannattanut ottaa perinteisiä käännöksiä, niin olis saanut enemmän happea. Tällä matkallahan mulle räpsähti sitten hopeaa ikäluokassa, eli oon vähän niinkuin SM-hopeanainen ;) Valkku sanoi mulle, että uinti oli kyllä hajonnut kun väsyin, eli kyynärpää tippui ja vähän meni käsi taas edessä yli keskilinjan. Ei sinänsä yllättävää, koska mulla kyllä alkaa aika helposti tekniikka prakaan. Satasella se ei ehdi, mutta noilla pitkillä todellakin ehtii.
Seuraavana päivänä uinkin sitten kahdessa ekassa lajissa, ensin oli sekasekaviesti, jossa en tehnyt vaihtorikkoa ja tehtiin ihan ok aika. Olin kovin pettynyt, kun oma osuusaika oli jotain 1.28, mutta sitten aloin miettiä, että haloo, sekin meni alle ens kevään tavoitteen. Vinstan aika oli 37.15, eli kivasti meni sekin. Vinstan hyvä puoli on se, että siinä ei tarvitse tehdä käännöstä, mutta sitten toisaalta siinä on lähtöhypyllä aika iso merkitys ja mä oon tosi surkea siinä lähdössä. No, kisat oli kivat ja omiin suorituksiini olen oikein tyytyväinen, sataseen tietty eniten :)

Muuten uinnit on menneet vaihtelevasti. Tolloin alkusyksystä meni paremmin ja oli just hyvin ajoitettu kuntohuippu, nyt tuntuu olevan taas joku taantuma menossa ja joulunpyhät on sekoittanut kovasti harjoittelua ja eniten siitä on kärsinyt uinti. Kyynärpäät ovat myös kiukutelleet ja megalomaaniset krampit lopettaneet reenit silloin tällöin kuin seinään. Tänään kävin kuitenkin pistelemässä 2700 metriä ja ihan ok reeni oli. Nopeat kuntouimarit olivat taas suhteellinen käsite ja yksi selkäuintia (lähinnä kelluntaa) harrastanut nainen katsoi asiakseen kertoa minulle olevani ääliö. Joo, osuin vähän (siis oikeesti vähän) sen varpaisiin, kun se oli siinä mun edessä just ennen päätyä ja puikahdin siitä sen ohi käännökseen. Itsehän sain tänään vain kerran rintauinnin potkun mahaani, kun ohitin yhtä miestä, mutta en varsinaisesti ollut sitä mieltä, että hän oli ääliö.

Nyt mietin, että mikä on mun seuraava uintitavoite, kun 1500 meni alle puolen tunnin ja satanen noin lujaa. Viime vuonna uintia muuten kertyi yhteensä 125.5 tuntia, mikä oli kivasti ottaen huomioon kaikki leikkelyt, flunssat (niitä on riittänyt), kyynärpää- ja muut ongelmat. Jos laskis keskimääräiseks uintimatkaks tunnissa jotain 2000m, niin tulin uineeksi ehkä sitten tollaisen 250 kilsaa. Että ei voi tuotakaan kovasti kai moittia. Ja vihdoin tuola kisoissa sitten tehty työ kantoi hedelmääkin, kun varsin kauan olin tuskaillut uinnin kanssa.

lauantaina, tammikuuta 01, 2011

Täällä taas!

Heipsan ja riemukasta ja harjoitteluntäyteistä uutta vuotta vaan kaikille!

Teillä onkin ollut varmaan jo kova ikävä kuulumisiani ;), joten tässä pikkuhiljaa päivittelen viimeisen kolmen kuukauden juttuja, laji kerrallaan.

Tänään kuitenkin keskityn eilisiltaan ja tähän päivään. Asiahan on niin, että olen juossut joka vuosi jonkun kisan vuodesta 2002 lähtien. Vähintään ecross on tullut pingottua ja enemmän tai vähemmän hyvällä suorituksella on aina kuitenkin maaliin päästy. Tänä vuonna ei ollut ecrossia ja vaikka olisi ollutkin, en olisi voinut siihen osallistua. Asia kaihersi takaraivossa ja syksyn mittaan aloin katsastamaan, josko jossakin lähistöllä julkisella liikenteellä saavutettavassa paikassa olisi kisa. Teivo-cupit ja Tajujen R5:set olivat juurikin väärinä päivinä ja koska en voi kovin pitkää matkaa pinkoa, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi Teivon uudenvuodenjuoksu, joka on 5,6km. Pysyin tuosta hiljaa tälle viikolle asti, jolloin sitten totesin, että kyllä, pystyn osallistumaan, enkä onnistunut hankkimaan edes perinteistä kisaflunssaa. Hyvähyvä. Lähtökohdat kisaan olivat hienot. Maanantaina eka kerta juoksua lujaa sitten Kiskon ja kun nämä olivat TT226:n tappotreenit Pirkkiksellä, niin mitähän siitä seurasi? Pohkeet ja sääret olivat vielä eilenkin tosi kipeät. No, ei se mitään, sillä viimeistelyharjoituksen virkaa hoiti torstaina suoritettu vajaan parin tunnin hiihto Hervannassa. Täällä meillä päin ei tunneta käsitettä tasainen latu, vaan ylä- ja alamäkiä on jatkuvalla syötöllä (ne Pirkan hölkän mäet, kyllä te tiedätte). Muutenkaan en ole varsinaisesti oikein hyvä hiihtämään, joten tuo lenkkihän mentiin sitten kaikkea muuta kuin pk-vauhtia. Eilen ei tuntunut yhtään kisapäivältä ja syöminenkin tuli hoidettua töissä niin ja näin. Kotona sentään havahduin tähän maailmaan ja yritin näön vuoksi juoda vähän urheilujuomaa. Ripustelin itseeni heijastimia, jotta varmasti näkyy ja kun sponsorikin oli todennut jälleen kerran auttamishalukkuutensa (miten mulla voikin olla näin hienoja ystäviä, että ne lähtee uudenvuodenaattona omasta aloitteestaan mukaan kisapaikalle?) alkoi jo vähän kisatunnelmakin nousemaan. Teivossa sitten verkkasin (ja muut verkkas myös ja mä mietin, että miten ne juoksee noin lujaa) ja sitten mentiin. Parin minuutin juoksun jälkeen olin toiseksi viimeisenä ja mietin, että miten ne KAIKKI juoksee noin lujaa. No, ekan kilsan kohdalla pääsin ohittamaan ekan kerran ja mietin, että toivottavasti ko. henkilö ei ohita mua loppupätkällä, kun olen tainnut aloittaa vähän liian kovaa, kun jo nyt vähän heikottaa. Kummasti tuo tunne hävisi, kun seuraava selkä alkoi lähestymään... Ennen kääntöpaikkaa pääsin siis toisen kerran ohituspuuhiin (tässä vaiheessahan miesten kärki oli tullut jo aikaa sitten vastaan). Puolimatkassa aikaa oli mennyt 12.50 ja mietin, että miten minä olin päässyt noin lujaa, ja miten ihmeessä jaksan samaa vauhtia takaisin, kun vähän oli vastatuulta ja reittikin näytti epäilyttävästi hienoiselta ylämäeltä (tosin reitti oli kyllä kokonaisuudessaan tasaisin, mitä olen koskaan juossut). No, koska alkoi tuntua jo tosi pahalta, keskityin muihin juttuihin, eli vanhaan kunnon askeleiden laskentaan. Ehdin päästä viiteensataan, kunnes tajusin, että edessä oleva juoksija olisi vielä mahdollista saada kiinni. Yritin kuitenkin vähän hillitä itseäni, koska matkaa oli vielä n. kilometri ja kilometrin loppukiriin mulla ei ollut paukkuja, sillä nyt tuntui jo oikeasti ihan kamalalta. Hitaasti kuitenkin selkä läheni ja vihdon, pitkällä loppukirillä pääsin ohi. Nyt päästiin jo kunnon loppusuorafiilikseen (eli tuntui siltä, että laatta lentää ihan just nyt), mutta pakko oli puristaa viimeinen sata metriä ja pääsinkin maaliin ajassa 25.51. Toka puolikas olikin siis vain 10 sekkaa hitaampi kuin eka, eli hyvinhän se meni. Naisten sarjan neljästä osanottajasta olin toinen ja sain palkinnoksi ryppyvoidetta ja shampoota :) Ennakkoilmoittautuneena sain myös lakun, joka teki minut oikein onnelliseksi, vaikka pohkeet olivatkin nyt jo aivan jumissa. Sitten kohti uudenvuoden viettoa, joka sisälsi muun muassa vähän putkessa konttaamista ja tulevan olympiavoittajan vetämää jumppaa. En vain ole ihan yhtä notkea, mutta mä en tulekaan ikinä voittamaan olympialaisissa.

Tänään nukuin pitkään ja sitten kohti Nässyn retkiuistelurataa ekaa kertaa tänä vuonna ja myös koko talvena. Luistimia oli kyllä jo ulkoilutettu aiemminkin Pynsän kentällä, mutta nyt oli edessä kunnon luistelua ilman liian usein eteentulevia kaarteita. Rata oli melko huono, mutta kyllä sielä luisteli. Lunta oli tamppautunut jonkin verran rataan, ja olihan sielä toki radan tilaa "parantelemassa" muitakin kuin luistelijoita, kuten esim. koiravaljakko. Ennen rata oli myös kahdeksikon muotoinen, mutta kun nyt ei ole ympyrälenkin mahdollisuutta, on vastaantulijoita tosi paljon. Pimeän tultua väki vihdoin väheni ja pääsin luistelemaan vähän paremmin, kun ei tarvinnut koko ajan väistellä ja ohitella muita. Reilun parin tunnin setti oli kuitenkin riittävä ja kotimatka alkoi. Kohta pitäisi vielä tervehtiä aurinkoa muutama kerta, mutta sisäiselle viisaudelleni en ajatellut kumartaa. Tästäkin aiheesti lisää sitten joskus, kun kerron syksyn jooga- ja pilatestunneista.

Ai niin, tässä blogissa on toistaiseksi yksi kielletty aihe. Se sijaitsee tossa mun oikean säären ja reiden välissä ja siitä ei puhuta. Nih.