Mun harrastus ei ole nykyään mikään mukava kestävyysurheilu vaan erilainen kehonhuolto. Olkapääjuttuja tietysti, salilla voimaa ja kotona venyttelyä. Salilla muutakin kehonhuoltoa. Tämän lisäksi tällä hetkellä viikkoon kuuluu jonkin verran putkirullausta ja venyttelyä kotona, sekä myös joogaa. Ohjatusti käyn viikossa syvävenyttelyssä ja mulla on myös fustrakuuri meneillään (tosi hyödyllistä on tuo, mutta vähän turhan kallista, että sitä voisi tehdä kauhean pitkään :( Oikeastaan kaikki nämä jutut, mitä teen ovat aika lailla inhokkejani
Tämän lisäksi päätin siirtyä maksimaaliselle epämukavuusalueelle ja olen aikuisbalettikurssilla! Lapsena kai aika moni pikkutyttö haaveilee ballerinan urasta (no ehkä en sentään urasta haaveillut, mutta olivathan ne balettikirjat ihania!), mutta aikuisena kaikenlainen tanssi-innostus on kyllä ollut minusta kaukana. Joten miksipä en siis menisi tekemään itsestäni naurettavan ja ehkä hankkimaan itselleni vähän lisää liikkuvuutta ja jonkinlaista parannusta ryhtiin (vai kuka teistä on nähnyt huonoryhtisen ballerinan?). Ennen ensimmäistä tuntia olo oli aika epäilevä ja epäilys kasvoi kun odottelin balettisalissa tunnin alkua. Varustuksenahan mulla oli pelishortsit ja juoksusukat, sentään laitoin hihattoman juoksutopin. Mihinköhän olen taas itseni pistänyt?
Tunti alkoi onneksi aika tutuilla venytysliikkeillä, jotka sidottiin toisiinsa aika joogamaisesti ja olinkin selvinnyt alkuminuuteista hienosti. Epämukavuus alkoi kuitenkin kun päästiin lämmittelemään nilkkoja. Mun nilkathan eivät taivu mihinkään. Ne vain on. Rakennevika. Tähän kun lisättiin nykyinen jalkapohjien kramppailutaipumus ja pieni nestehukka niin en voi sanoa selvinneeni kunnialla. Sitten siirryttiinkin jo tangolle, jossa alettiin vääntämään plietä, releveetä ja kaikkea muuta, josta olen ennen korkeintaan vain kuullut. Ja sitten, huomasin pitäväni tästä hommasta. Baletti lähtee keskivartalosta ja tää lajihan on aivan mahtava! Mokailin lopun piruettiharjoitukset lopussa aivan täysin, mutta innostus oli syntynyt. Vaikka olen kaikkea muuta kuin taipuisa, mulla on aika hyvä keskivartalon kontrolli (jopa fustraopettaja on todennut, että on mulla yksi asia kunnossa!) ja sen päälle on hyvä alkaa rakentamaan näitä juttuja. Vihdoin olen siis löytänyt kehonhuoltolajin, jota en vihaa ja jonka aikana en vilkuile kelloa koko ajan. Laji on myös yllättävän rankka, vaikkei siltä näytäkään, mutta pitäkääpä itse koko ajan ryhti, keskivartalo ja pakarat ruodussa ja liikkukaa samalla kevyen ja helpon näköisesti (tätä ei triathlon kisoissa muuten oo vielä näkynyt :). Lisäksi laji tarjoaa monenmoisia haasteita ja siinä voi kehittyä. Kärkitossuista en haaveile, mutta liikekontrollista ja sujuvuudesta kylläkin. Kurssia on jäljellä vielä viisi kertaa ja olen varma, että jatkan keväällä lajia innolla :)
Muuten on aika hiljaista. Eilen olin jo menossa tekemään potkureenin, mutta totesin, että uikkarin sivusaumassa on 15 sentin reikä... Jäi sitten saunomiseen tuo uimahallikeikka ja mietin, että kuinka kauan olen käynyt hallissa tuon uikkarin kanssa. Kai mä olisin jotain huomannut, jos se olisi ollut rikki jo edellisellä kerralla? Jonotan myös yhdelle Suomen parhaista fyssareista (kolme viikkoa enää) ja yritän saada olkapäälääkäriä kiinni. Olkapään suhteen en oikein osaa enää toivoa, mutta eiköhän tämä jalkajuttu ole ratkaistavissa. Mulla on varmaan vaan joku ihan perustavaa laatua oleva ongelma, joka pitää saada ratkeamaan.
Potkuissa ja leuanvedossa olen saavuttanut sen tason, mistä sekuntien pudottaminen ja toistojen lisääminen ei ole enää helppoa. Nyt tonnin potkuennätys kirjataan 24.16 ja leuanvedossa taso on 7 (eli yhteensä 28 leukaa). No, näissä on onneksi tekemistä, potkuissa voisi hyvä tavoite olla toukokuun lopuss 22.30 ja leuoissa taso 10. Hurjia tavoitteita ainakin itselleni, mutta onpahan jotain, mitä varten treenata. Niin ja sitten pitää oppia se piruetti!
