keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2015

Uusi pyörä

Koska Kullervo siis nyysittiin, piti saada uusi käyttöpyörä, kun vihdoin pääsin ulkona edes vähän polkemaan. Kerrankin jokin onni oli puolellani ja löysin käytetyn (kyseessä siis 26-tuumaisilla renkailla oleva Cube LTD Race), Kultsua käytännössä vastaavan käytetyn pyörän ja kävin sen sitten sunnuntaina tarkastamassa, ostamassa ja noutamassa ja pienellä päivityksellä (polkimet, stemmin kääntö jne) Kullervo II oli syntynyt.  Vastaavasti käytetty luottosatula odottaa mua postissa, joten pyörä on kohta ihan täysin kunnossa, heijastimia ei onneksi juuri nyt vielä tarvitse.

Kullervo II matkalla kotiin.

Uusi pyörä naurattaa aina!

Pyörävaraston liepeillä tuunattuna (eli häkkivaraston vieressä, yleiset pyöräsuojat eivät ole mun mieleen...)



Kaksi kertaa olen ajanut uudella Kultsulla ~ puoli tuntia. Ja hyvältä pyörä tuntuu. Huoltoon se kyllä pitää viedä, koska en osaa keulaa oikein huoltaa, mutta näin alkuun pärjää hyvin. Maantiepyörällä en pystyisi ajamaan ulkona vielä, kun ei ole tarpeeksi pieniä vaihteita ja polvi ei kestä käytännössä ollenkaan sitä, että pitää painaa voimalla. Nyt tosin epäilyttää, kestääkö edes tuota puolta tuntia ajoa, polvi on ollut oikeasti varsin kipeä ja liikkuvuudessakin on tullut takapakkia. Polvi on siis edelleen pahasti turvonnut ja se on selvästi edelleen lämmin.

Tämä viikko voisi olla muuten ihan jopa ns. paluu reenailun makuun, koska jumppien  (1-1,5h päivässä...) lisäksi olen käynyt kerran jo salilla (no, kuntoutusjumppaa lähinnä sielläkin...), kerran pilateksessa ja kaksi kertaa pyöräilemässä. Ja salia on edessä vielä pari kertaa, joten tässähän tulee viikkosaldoksi ihan 6,5h!!!

Juhannuskokolla Lempäälässä. Kesäyön huumaa!
Joskus sitä toivoisi, että elämässä pääsisin siihen tilaan, jossa säästä valittaminen tuntuisi jotenkin tarkoituksenmukaiselta. Nykyään se ei sitä ole, koska vallitseva säätila - mikä se sitten onkaan -  on pienimpiä mun murheista.

PS. Vaikka murheet onkin isoja, niin jotenkin silti tämä juttu auttaa jaksamaan taistelua. Kuuteen vuoteen ei pystynyt kisaamaan, mutta nyt taas!

tiistaina, kesäkuuta 16, 2015

R.I.P Kultsu

Snif. Kultsua ei enää ole. Mulla. Sen maallinen vaellus loppui tänään, kun pyörävaras siirsi sen omistukseensa. Lepää rauhassa Kultsu. I miss you.

PS. Hyvin alkoi tää mun neljä päivää kestänyt uusi pyöräilyura...

PPS. Pakko ostaa uus pyörä.

lauantaina, kesäkuuta 13, 2015

ROM, nastarenkaat ja juoksuaskeleet

Olen näemmä tarinoinut tänne viimeksi pari viikkoa sitten. Nyt voisi taas, loppuvan lomaviikon kunniaksi jotain kertoa. Eteenpäin on menty aika valtavasti, vaikka tällaisena päivänä, kun porukka starttailee Himoksella triathloniin, Forssassa puolimaraan, Paimiossa Venloihin ja Jukolaan sekä Kauhajoella tempoon, ei paljon naurata. Yritän aktiivisesti unohtaa sen, että mä en ehkä enää koskaan ole noissa geimeissä mukana (erityisen epätodennäköiseltä näyttää triathlon, vaikka jonkun toivonkipinän vielä kytiessä en olekaan myynyt märkäpukua).

Ensin mennään range of motioiniin, eli näin vammautuneiden kesken ROM:n. Se on parantunut huimasti. Viime viikolla superfyssarini yritti tappaa minut kipuun, aiheuttaen kuitenkin mobilisoinneillaan sen, että polvi taipui edellisen 110 asteen sijasta 125 astetta (siis pakotettuna, ei muuten). Tästä on reilussa viikossa päästy eteenpäin vielä 15 astetta, kun tänään mittasin suuren tuskan kanssa 140 astetta kulmaviivottimesta taipumaksi. Siis wow! Tällaista suorituskeskeistä ihmistä kyllä hymyilytti.

Näillä mä mittaan...
Vaikka polvi autettuna taipuukin jo aika kohtuullisen hyvin, ei se yksinään oikein sitä tee, mutta pyörän päälle pystyy sisällä jo istahtamaan. Ajelu on kuitenkin ollut varsin rajoittunutta, koska nyt kun polvi on alkanut sallimaan pikkaisen pyöräilyä, tulin luonnollisesti heti ensimmäisenä lomapäivänäni flunssaan ja se onkin jatkunut koko viikon. Huoh. Ennen flunssaa ehdin kuitenkin kerran ajamaan jopa 10minuuttia ja laitoin ihan pyöräilypöksyt tätä suoritusta varten jalkaan fiilistä tuomaan. Tänään sitten totesin, että voisin ehkä uskaltautua ajamaan ulkonakin, kun flunssa oli laimentunut pikkuköhäksi. Matkana olisi vajaa 1km kauppaan. Ulkona ajaminen on paljon jännempää kuin sisällä ja melkein jo hylkäsin ajatuksen, kun totesin, että Kultsussahan on pirskatti vielä nastarenkaat. Päätin kuitenkin tsempata ja vaihdoin kesärenkaat alle. Melko paljon muuten inhoan Kultsun renkaiden vaihtoa. Se on muuten ihan ok, mutta olen kuullut huhuja, että maasturia ei kannattaisi kääntää ylösalaisin keulassa olevien nesteiden (älkää kysykö enempää) vuoksi. Tämä johtaa siihen, että mielestäni takarenkaan irrotus ja takaisinlaitto on aivan älyttömän haastavaa, muutenhan olen renkaanvaihdossa melkoinen guru ja maasturin renkaat ovat erittäin helppo case. Polvi kesti oikein hyvin kauppaan ajelun, vaikka totesinkin, että putkelta ei kannata vielä ajaa ja myöskään rotvallien ylittäminen samalla tyylilllä kuin ennen ei kannata...

Pyöräilyvarustus
Muuten olen myös juossut kymmenen askelta (lääkäriltä on lupa), todeten, että ehkä vielä hetki odotellaan uutta kokeilua. Vesijuoksussa pystyin jo etenemään kierroksen ennenkuin sietämätön kipu alkoi ja hetkittäin pystyn jopa unohtamaan polven normiaskareita tehdessäni. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa.
Epäilyttävä kuva. Ihan kuin siinä olisi kuoppa!

Koska urheilu on melkoisen kortilla vielä hetken (vaikka kolme kerta päivässä tehtävä jumppa viekin aikaa ihan älyttömästi), niin nyt on ollut aikaa tehdä asioita, mitä en normaalisti ehtisi. Olen vihdoin suorittanut verkkokursseja, joita olen pitkään aikonut suorittaa ja olen ehtinyt osallistumaan kummilapsieni elämään täysin erilailla kuin jos urheilu veisi elämästäni 15-20h/viikko. Tämän ansiosta alle kaksivuotias kummityttöni osaakin sanoa jo varsin virheettömästi 'pingviini', viisivuotias kummipoikani tuntee haamupainin viralliset säännöt ja kaksivuotias kummityttö osaa kuntouttaa kipeän sormen ;) Olen myös tavannut uuden suosikkini, Maurixin.

Maurix, villasika